Osaammeko enää kävellä?

Kävely tuntuu itsestäänselvältä asialta. Opimme kävelemään lapsena ja sen jälkeen koko asiaa tuskin ajatellaan. Paitsi jos menetämme kävelykyvyn, esimerkiksi tapaturman seurauksena. Mutta mitä jos pysähtyisimmekin miettimään sitä ja pohtimaan, että onko kaikki kävely kävelyä?

Miten kehomme on kehittynyt kävelemään?

Ihmisen keho on suunniteltu ja kehittynyt liikkumaan pystyasennossa, kahdella jalalla ja suurimman osan lajin miljoonien vuosien kehityshistoriasta, myös avojaloin erilaisilla luonnollisilla alustoilla.

Jalkaterän lihakset, jänteet ja hermosto muodostavat yhdessä muun kehon kanssa kokonaisuuden, joka tukee tasapainoa, iskujen vaimennusta sekä energiatehokasta liikettä. Jalkojen holvikaaret toimivat luonnollisina jousina, ja jalkapohjien tuntoaisti puolestaan antaa jatkuvaa palautetta alustasta, jotta askellusta voidaan tarpeen mukaan säätää.

Tämä ei kuitenkaan ole enää se tapa, jolla suurin osa ihmisistä kävelee - tai kulkee eteenpäin. Nykyään kävelemme suuren osan elämästämme kengillä, jotka muokkaavat edellä kuvattua luonnollista tapaa liikkua. 

Perinteiset kengät tarjoavat vaimennusta, tukea ja jäykkyyttä sekä muita hienouksia, mutta samalla ne passivoivat jalkaterän rakenteita ja heikentävät niiden toimintamekanismeja - jaloista tulee huonommat kävellä.

Mitä tapahtuu, kun keho unohtaa, miten sen kuuluisi kävellä?

Kun olet vuosikymmenten ajan käyttänyt kenkiä, jotka ohjaavat jalan asentoa ja jakavat kehon painon eri tavalla kuin mitä luonnollinen kävely vaatisi, kävelymme muuttuu huomaamattamme. Tavallisilla kengillä käveleminen tuottaa biomekaanisesti muunnellun, kehomme kannalta epäoptimaalisen tavan liikkua, jolla pääsemme tarpeen mukaan raahustamaan eteenpäin.

Perinteinen kenkä ohjaa ottamaan pidempää askelta, jonka seurauksena kävelyn kantaisku korostuu huomattavasti. Tämä tapahtuu, koska kengän kantakoron vaimennus sallii sen tapahtuvan ilman kivun tunnetta. Vaimennus ei kuitenkaan vähennä kehoon kohdistuvaa kuormituksen määrää, se ei vain kantaiskun hetkellä tunnu ikävältä. 

Jos vaimennusta ei olisi, keho välttäisi tätä tapaa luonnostaan ja mukauttaisi askellusta lyhyemmäksi ja pehmeämmäksi.

Paljasjalkakengät sekä avojaloin kävely tuovat tämän eron esiin. Kun kengän pohjasta katoaa vaimennus ja jalka pääsee liikkumaan vapaasti, hermosto sekä lihakset alkavat taas aktivoitua. Mutta jos keho on vuosien ajan tottunut kulkemaan perinteisillä kengillä, se ei välttämättä osaa heti siirtyä luonnolliseen tapaan kävellä. Tämä voi tuntua oudolta – jopa vaikealta – ja juuri siksi siirtymä on aloitettava hitaasti ja nousujohteisesti.

Kaikki kävely ei ole samanlaista

Jos keho ei enää käytä kävelyyn niitä rakenteita ja mekanismeja, joita sen kuuluisi, niin onko se enää kävelyä vai pelkästään liikkumista eteenpäin kävelyn kaltaisella tavalla?

Samalla tavalla kuin istumatyön seurauksena lonkat jäykistyvät ja niiden liikkuvuus vähenee pakaralihasten heikentyessä, jalkojen luonnollinen toiminta heikkenee ja katoaa, jos niille ei anneta tilaisuutta toimia. Paljasjalkakenkiä ja niillä kävelemistä olisi hyvä ajatella työkaluna sekä harjoituksena, keinona antaa jaloille mahdollisuus palata takaisin siihen, miten niiden kuuluisi kävellessä toimia.

Voiko keho sopeutua koville ja tasaisille alustoille?

Nykyään suurin osa ihmisistä kulkee pääasiassa kovilla ja tasaisilla alustoilla, ja sitä pidetään usein ongelmallisena. Paljasjalkakenkiäkin suositellaan yleensä käytettäväksi enemmän tai jopa pelkästään pehmeillä alustoilla. Mutta jos perinteisten kenkien käyttäminen aloitetaan jo lapsena, jalat ja keho eivät ikinä opi miten kovilla alustoilla liikutaan pehmeästi.

On hyvä ymmärtää, että jos aikuisena haluaa aloittaa paljasjalkakenkien käytön, se aloitetaan lähes poikkeuksetta tilanteesta, jossa jalat ovat heikot ja kehon iskunvaimennusmekanismit eivät toimi kunnolla tai ollenkaan.

Keho on myös oppinut perinteisten kenkien ohjaaman liikemallin, jossa otetaan pidempää ja kantaiskua korostavaa askelta. Tämä yhdistettynä paljasjalkakenkään sekä kovaan alustaan on huono yhtälö, mutta ongelma ei ole paljasjalkakengässä.

Siinä missä luonnon epätasaiset pinnat tarjoavat monipuolisempia ärsykkeitä jaloille ja siten auttavat kehittämään esimerkiksi jalkaterän liikkuvuutta ja tuntoaistia, voisi ajatella säännöllisen paljasjalkailun tai paljasjalkakengillä kovilla pinnoilla kävelyn, myös vahvistavan jalkaterän lihaksia ja kehittävän kehoon kohdistuvan kuormituksen hallintaa.

Jos siis haluat oppia kävelemään kovilla alustoilla ilman ongelmia, siun täytyy kävellä kovilla alustoilla.

Oletko valmis ottamaan ensimmäisen askeleen?

Jos paljasjalkakenkiin siirtyminen tuntuu aluksi oudolta tai saat kantapääsi kipeäksi kävelemällä niillä väärin, se ei tarkoita, että ne ovat väärä valinta – vaan että kehosi on pitkään tottunut johonkin muuhun. 

Anna jaloillesi aikaa ja tilaa löytää takaisin luonnolliseen liikkeeseen. Kävely, paljain jaloin kävely, ei ole pelkkää siirtymistä paikasta toiseen – se on paluu ihmisyyden ja liikkeen juurille ja tie takaisin vahvempaan, toimivampaan ja terveempään kehoon.

Aloita siis hitaasti ja harkitusti, kuuntele kehoasi ja anna jalkojesi oppia uudelleen, miten niiden kuuluisi toimia.